Run baby run
Tavoitteena marathon blogi kertoo siitä, miten treenaan elämäni ensimmäiselle marathonille. Olen aloittanut juoksuharrastuksen kaksi vuotta sitten ja silloin olin hieman ylipainoinen ja aivan rapakunnossa. En jaksanut juosta edes muutamaa lyhtypylvään väliä, mutta sinnikkäästi kävin lenkillä ja kunto alkoi kohentua. Aloitin muutaman kilometrin juoksulenkeistä ja siitä aina pikkuhiljaa lisäsin peruslenkkiin kilometrejä lisää. Vuosi sitten juoksin Finlandia marathonissa ensimmäisen puolimarathonin ja tänä syksynä on tarkoitus juosta niin ikään tuo puolikas. Aikatavoitteita minulla ei ole, enkä ole seurannut kelloa lenkillä. Kuuntelen kehoa ja juoksen sen mukaan miten hyvältä tuntuu. Minulla on sykemittari olemassa, mutta en ole sitä vielä kahden vuoden aikana tarvinnut. Ehkäpä otan sen mukaan lenkille kokeeksi joku kerta.
Asetin itselleni haasteeksi, että ensi vuonna eli 2017 kesällä/ syksyllä juoksen täysi pitkän marathonin. Haasteena tämän tavoitteen suorittamisella on aika eli miten löydän aikaa treenaamiselle, koska käyn töissä ja kotona on kaksi pientä lasta. Erityisesti lihaskuntoa täytyy ryhtyä kasvattamaan ja saa nähdä mitä keinoja keksin, koska kuntosalille menemiseen ei riitä aika millään. Jonkinlainen kotikuntosali on kehitettävä ja siitä kirjoitan seuraavalla kerralla lisää. Ruokavalioon täytyy tehdä muutos ja löytää se kultainen keskitie eli miten syödä riittävästi, mutta järkevästi. Teen istumatyötä ja en kuluta työpäivän aikana juuri mitään eli työpaikkalounas on hyvin usein ollut keitto tai salaatti, mutta jaksaako kevyellä lounaalla lähteä lenkille illalla?
Blogin tarkoitus on pitää yllä motivaatio treenaamiseen ja kirjoitan päiväkirjamaisesti mitä olen tehnyt tavoitteen saavuttamiseksi sekä miten tämä mahdottomalta tuntuva projekti on edennyt. En olisi vielä kaksi vuotta sitten uskonut, että minä olisin kiinnostunut juoksemisesta enkä kyllä olisi uskonut sitäkään että innostuisin blogin kirjoittamisesta. Näin sitä mieli muuttuu kun on avoin uusille asioille. Tarkoitus olisi kalentoroida lenkit, koska tähän asti olen käynyt lenkillä silloin kuin huvittaa ja silloin kun siihen on ollut mahdollisuus, mutta en usko että tällä treenimäärällä (20 km viikossa) jaksaa vielä marathonia juosta. Täytyy siis kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Lenkkareissakin on jo reikä eli heti kun rikastun niin menen ostamaan uudet kengät. Siihen asti vanhat saa kelvata.
Tavoitteena marathon blogi kertoo siitä, miten treenaan elämäni ensimmäiselle marathonille. Olen aloittanut juoksuharrastuksen kaksi vuotta sitten ja silloin olin hieman ylipainoinen ja aivan rapakunnossa. En jaksanut juosta edes muutamaa lyhtypylvään väliä, mutta sinnikkäästi kävin lenkillä ja kunto alkoi kohentua. Aloitin muutaman kilometrin juoksulenkeistä ja siitä aina pikkuhiljaa lisäsin peruslenkkiin kilometrejä lisää. Vuosi sitten juoksin Finlandia marathonissa ensimmäisen puolimarathonin ja tänä syksynä on tarkoitus juosta niin ikään tuo puolikas. Aikatavoitteita minulla ei ole, enkä ole seurannut kelloa lenkillä. Kuuntelen kehoa ja juoksen sen mukaan miten hyvältä tuntuu. Minulla on sykemittari olemassa, mutta en ole sitä vielä kahden vuoden aikana tarvinnut. Ehkäpä otan sen mukaan lenkille kokeeksi joku kerta.
Asetin itselleni haasteeksi, että ensi vuonna eli 2017 kesällä/ syksyllä juoksen täysi pitkän marathonin. Haasteena tämän tavoitteen suorittamisella on aika eli miten löydän aikaa treenaamiselle, koska käyn töissä ja kotona on kaksi pientä lasta. Erityisesti lihaskuntoa täytyy ryhtyä kasvattamaan ja saa nähdä mitä keinoja keksin, koska kuntosalille menemiseen ei riitä aika millään. Jonkinlainen kotikuntosali on kehitettävä ja siitä kirjoitan seuraavalla kerralla lisää. Ruokavalioon täytyy tehdä muutos ja löytää se kultainen keskitie eli miten syödä riittävästi, mutta järkevästi. Teen istumatyötä ja en kuluta työpäivän aikana juuri mitään eli työpaikkalounas on hyvin usein ollut keitto tai salaatti, mutta jaksaako kevyellä lounaalla lähteä lenkille illalla?
Blogin tarkoitus on pitää yllä motivaatio treenaamiseen ja kirjoitan päiväkirjamaisesti mitä olen tehnyt tavoitteen saavuttamiseksi sekä miten tämä mahdottomalta tuntuva projekti on edennyt. En olisi vielä kaksi vuotta sitten uskonut, että minä olisin kiinnostunut juoksemisesta enkä kyllä olisi uskonut sitäkään että innostuisin blogin kirjoittamisesta. Näin sitä mieli muuttuu kun on avoin uusille asioille. Tarkoitus olisi kalentoroida lenkit, koska tähän asti olen käynyt lenkillä silloin kuin huvittaa ja silloin kun siihen on ollut mahdollisuus, mutta en usko että tällä treenimäärällä (20 km viikossa) jaksaa vielä marathonia juosta. Täytyy siis kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Lenkkareissakin on jo reikä eli heti kun rikastun niin menen ostamaan uudet kengät. Siihen asti vanhat saa kelvata.
Kommentit
Lähetä kommentti