Motivaatiota lenkkiseurasta

Viikko 14

Hieman erilainen viikko takana kuin normaalisti. Yleensä käyn juoksemassa koiran kanssa, mutta tällä viikolla kävin ensin keskiviikkona juoksemassa yksin ja lauantaina sain lenkkiseuraksi siskoni. Työmatkat tuli kuljettua pyörällä ja kyllä nyt kelpaa ajaa pyörällä kun tiet ei ole enää jäässä! Talvella olen työmatkaan varannut aikaa varmuuden vuoksi noin 40min, mutta kesällä uskaltaa pyöräillä kovempaa ja silloin parhaimmillaan olen pystynyt puolittamaan tuon ajan. Ajan perinteisellä mummopyörällä ja tarakalla on lastenistuin eli yleensä minun ohi kiitää useampikin työmatkapyöräilijä. Haaveena olisi omistaa joskus kuntoiluun tarkoitettu polkupyörä, sellainen jolla voisi polkea tosi pitkiä matkoja. Ehkäpä sellaisen hankin tässä lähitulevaisuudessa. Vielä tämän kesän pidän kuitenkin sitä lastenistuinta pyörässä niin voidaan koko perhe lähteä pidemmälle pyöräretkelle. Ensi kesänä juniori saa polkea itse :)

Kulkeeko juoksu paremmin kahdestaan kuin yksin?

Olen tottunut juoksemaan yksin, koska koen hankalaksi sovittaa omaa aikatauluani muiden kalentereiden kanssa. Yleensä lähden lenkille ilman kovin suurta suunnittelua eli hyvinkin spontaanisti. Tietenkin olen miettinyt etukäteen päivät jolloin lenkkeilen, mutta kellonajalla ei ole niinkään väliä. Silloin kun juniori oli vielä pieni niin kävin juoksemassa silloin kun se oli päiväunilla. Vieläkään lapsia ei voi jättää kotiin keskenään eli joudun sovittamaan juoksulenkin sen mukaan miten puoliso pystyy olemaan kotona. Välillä lenkkeilen lauantaina ja toisinaan sitten sunnuntaina. Nyt kuitenkin sovin siskoni kanssa yhteisestä lenkistä lauantaille ja kylläpäs oli virkistävää saada lenkkiseuraa! Bongattiin lenkillä myös kevään ensimmäiset leskenlehdet.

Kaverin kanssa lenkkeillessä on se etu, että ei tule ajateltua juoksua vaan jalat rullaa omaa rytmiä ja enemmän keskittyy siihen mitä toinen juttelee. En edes ajatellut olevani lenkillä, vaikka juostiin 5km ja toinen 5km käveltiin. Täytyy jatkossakin käydä silloin tällöin siskon tai kavereiden kanssa lenkillä, koska siitä saa ihan erilailla virtaa. Yksin lenkkeillessä täytyy motivoida itse itseä jaksamaan vielä, vaikka kuinka jalat tuntuisi raskaalta. Sitten kun kokeilen juosta pidempää matkaa eli yli 30km niin voisin houkutella siskon tai jonkun ystävän seuraksi. Seuralainen voisi vaikka pyöräillä niin saisi huoltomiehen kulkemaan rinnalle!

Ajattelin kirjoittaa blogia seuraavan kerran parin viikon päästä eli mahtavaa pääsiäisen aikaa kaikille!