Uskomatonta etten ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi miten monta kilometria työmatkaan kuluu viikossa. Viime viikon kävelin töihin ja takaisin kuuliaisesti joka päivä ja kokonaissaldoksi tuli 40 km. Aikaa työmatkakävelyyn kuluu noin 40 min (4km) ja se on mielestäni ihan kohtuullinen aika. Autolla tuskin olisin ajallisesti paljoakaan nopeammin perillä, koska työmatkalle sattuu melkosen monet liikennevalot. Töissä olo on paljon pirteämpi kun on saanut raitista ilmaa ja ehdin suunnitella vaikka mitä tuon 40 minuutin aikana. On tullut mietittyä työasioita, mitä kirjoittaisin tähän blogiin, mitä teen lapsille ruuaksi jne. Mahtavaa! Ei tarvitse enää sitten kotona illalla välttämättä lähteä ulos lenkille vaan saa keskittyä kotiaskareisiin ja lasten kanssa leikkimiseen. Kokonaan en ole työmatkapyöräilyä hylännyt, mutta kyllä kävely on tehokkaampaa. Matka kun ei ole tuon pidempi!
Piparkakkutalo
Viikolla tuli sitten joulukuun innoittamana tehtyä lasten kanssa piparkakkutalo. Tämä ei tietenkään liity mitenkään terveelliseen ruokavalioon, mutta leivonta on eräänlaista terapiaa. Lapset innoistuivat syömään taikinaa, mutta minä pidän tiukan linjan herkkujen suhteen. Jouluna sitten sallin itselleni enemmän herkkuja ja sitten karkkilakko on kestänyt sen 6kk johon olen pyrkinyt. Ajattelin joulun jälkeen aloittaa kevyemmän karkkilakon eli en edelleenkään syö karkkia, mutta sallin itselleni tummaa suklaata (70 %) sen terveyshyötyjen takia. Täytyy vain katsoa herääkö minussa vanha sokerihiiri eli jos tunnistan itsessäni vanhoja tapoja (levyllinen kerralla) niin sitten teen taas totaalikieltäytymisen. Nyt kun olen päässyt sokerikierteestä eroon, niin harvoin enää tekee mieli makeaa. En muista olenko koskaan ollut karkkilakossa näin pitkään ja olen kyllä mahdottoman onnellinen tästä saavutuksesta jo nyt!
Pakkasjuoksu
Perinteisesti olen tehnyt pidemmän lenkin lauantaina, mutta nyt kun olin kävellyt työmatkat niin ajattelin pitää lauantaina lepopäivän. Tänään sunnuntaina onkin ollut todella kireä pakkanen ja aamulla kun lähdin lenkille niin lämpömittari näytti -14 astetta. Se ei menoa haitannut vaan puin hieman lämpöisemmin päälle ja ampaisin koiran kanssa 10 km juoksulenkille. Juoksu kulki mahdottoman hyvin ja kevyesti. Kannatti pitää lepopäivä! Pakkanen ei siis haitannut menoa ja koirakaan ei näyttänyt hyytymisen merkkejä. Juoksumatkalla tein sellaisen oivalluksen, että nyt kun tiet on lumessa, jalkoihin ei kohdistu niin kovaa tärähdystä. Käyn melkein aina juoksemassa sellaisen reitin, joka on asfalttitietä koko matka (Jyväsjärven Rantaraitti). Jos siis koet, että asfaltilla juokseminen ei ole sinulle sopivaa niin nyt on tilaisuutesi käydä juoksemassa asfalttipätkät kun on satanut lunta. Talvijuoksuun tarkoitetut lenkkarit kannattaa kyllä olla jalassa ja itse suosin icebug lenkkareita. Tosin ei minulla ole kokemusta muista lenkkareista, mutta itselleni ne toimii loistavasti.
Kommentit
Lähetä kommentti